Savolaisia murrejuttuja

Nyt viimeks olj lähetty Puumalasta siinä puolenpäivän aikaan, ja vahtvuorolla olj ukko-Ienokki ruotelissa, Pekka kokalla uutsiikissa ja rukin iäressä allaalla ite massiinist. Toinen puolj pisetninkiä, s.o. kippar, Lasas-Antti ja apulaismassiinisti, olj het Puumalasta lähettyä paiskaatunna makkuulleen.

Kippar olj kyllä ennen muatapannoosa arvellu ukko-Ienokille, että jos yön piälle alakas sattoo ja niin pimmeeks kovin pakata, niin puotetaan juakar pohjaan ja ootetaan uamua. Mutta eipä ollu ukko-Ienokki ens kertoo reissussa, vaan osas ajjoo vaikka käskopelolta. Ja niin antokii ukko »Ierikan» ryllytellä etteenpäin tääsine mahoneen.

Vuan annas ollakaan, kun aletaan piästä Mäkärän salameen, alakaakin vilikkua tulija eistäpäin. Sillon ukko-Ienokinnii poskessa rupes mälli pyörimään ja silimät vilikkamaan, sillä tieshän ukko, että salamessa pittää männä siivosti ja kahtoin sivu päivälläkkii, suatikka tervapimmeellä yöllä.

— Kukkaan sieltä nyt rulloo vastaan ja juur ahtaimmassa paikassa? murahtelloo ukko mälliään kiännellen. — Ja missään sekkään Pekka on, — onkoon se tuolta kokassa vai mänköön se altaalle lämmittelemään. Taitaa olla selevintä ehtiä se kässii aikanaa, jos vielä jottai sattus. — Pekka hoi, ootkohan sinä siellä kokassa vai missä?

— Täällähän tuota taijan olla — vastata jornaatti Pekka kokkapuolesta. — Mikä sull’on niinkuu hätänä?

Ajomies: Ett’oot vähä kun varveillas; tuolta taitaa tulta rullata muuvan kosser vastaan. Erotatko, onko se puksier?

Pekka: Ee oo, kosk'on vuan yks valakee tulj mustissa.

Ajomies: S'oon sitte jokki rahtlaiva, sillä eihän tähän aikaan pitäs minkään pasassierin vastaan tulla.

Pekka: Voippa niin päinnii olla. — Käänkö minä kollaattamassa sen äijänkäähkänän (kipparin) herreelle?

Ajomies: Anna ruan muata, eikö tuosta selvittäne. Katostahan palloovatko meijän lautternat!

Pekka (käätyään kahtomassa): Ihan palloovattii ilmiliekissä.

Ajomies: Millee puolella on punanen?

Pekka: Hakkursuaren puolelta, ja ryöninen on Siämingin puolella niinkuu pittääkii.

Ajomies: No, sitte ei oo kellää mittaa sanomista, ettei oo tarpeeks ilimunierattu, vaikka yhteennii tärskähtäs. Kömmihän tänne komannolle, ett’oot apunanj, jos jottai sattus niinkun tapahtummaan!

Pekka: Suattaahan tuota tulla.

Ajomies: Joko erotat ryönistä?

Pekka: Johan tuo näkkyy äljöttävän.

Ajomies: Jokos niät punasta?

Pekka: Ei nää näkyvän.

Ajomies: Sitte kosser kiertee jyrree tuota Ohjasniemen kirjavoo reimoo. — Jahah, nyt se näkkyy jo kampeevan kurssille, koskapa punanennii rupes ihteesä näättämään. — Mutta mittee juutasta se niin paljo kiäntää, että ryöninen painaksen tykkänään piiloon ja näättää vuan punasta.

Pekka: Jos pitänöön sen korreempana.

Ajomies: Muttei tässä nyt mualiman korreus aata, sivu täss'on piästävä. — Mutta mikkään tolokki tuolla torkkuu ruotelissa, kun pakkoo uhalla suoroopiätä piälle!

Pekka: Jos ois vähä riävyttää riikkarilla, että herreevät?

Ajomies: No, älläätä häntä vähä!

Pekka: S—nan rasvakatit, kun ovat tuas viäntäneet altaalla riikkarin raanan kiini!

Ajomies: Onkoo siästäissäänhän ne aina sen kans kintieroovat. Mutta huuva tuosta ruupartorvesta, että aakaasoovat. Sano myös samalla massiinistille, ett’on varveillaan, sillä tässä pian tyssätään yhteen, ellei tuo tolovana kiännä vasemmalle, sillä minä en vuan lähe varsin alakain pakkaatummaan tuon Hakkursuaren kivikkorannalle.

Kiljas Pekka ruupparista rukkihuoneesen, että aakoovat raanan, jotta onka piäsöö kulukkutorveen ast; käski myös yksin tein massiinistin pitämään olemustaan lähellä veivistaakiaan ja muita tpruusutus-sorkottimiaan, koska muuvan hylyky uhkoo piälle tarjoutuva. Kiäntäen sitten huuvatushanan aak kysäs Pekka vähän aajan piästä:

— Vieläkö minä laalatan?

Ajomies: Alahan kiäntee hannoo kiinemmä, katastettaan oljko tuosta apua.

Pekka: Kyllä ne ainakii kavahtivat, koskapa tuntuvat sielläi ruppeevan älisemmään.

Ajomies: Mutteivät ne juuttaat vuan kiännä oikeelle hotulle.

Pekka: Taitaa olla selevintä, että aletaan rukkia seisotella.

Ajomies: Niin taitaa. (Koneen käyttäjälle huutotorvesta:) Eläs riäkkee sitä ruojoo niin kovvoo, tiällä pakkaupi muuvan ruato vastaan!

Konemies (huutaa vastaan): Mittee sinä tuas äläjät?

Ajomies: Sitä minä meinoon, että jos saktoosit siellä vähä!

Konemies: Suat kai tätä mieles mukkaan.

Ajomies: Tai anna vaikka yksin tein seista koko roskan!

Konemies: Häh?

Ajomies: Että toppoo tykkänään.

Konemies: No, nyt se onnii topissa, kun Venskin ruuna.