Runoja

Pohjoinen huokuu katkerin, kolein tuulin. --On toukokuu. Arkana astuu ihminen katujen viertä katse maassa, sinisin huulin ja rinnassa arki.

Auringon kylmät säteet lankee viistoon. --On toukokuu. Kelmeät varjot. Ah, minä väsynyt niist' oon: uhaten niinkuin siniset aaveet ne hiipien käyvät.

Laulajat tyhjillä oksilla värisevät. --On toukokuu. Perhonen maassa, siivet paleltuneina. Uhrinsa raskaan vaatii kevät. Ja kurjet huutaa.

Kevähän hallat paljon toukoja löivät. --On toukokuu. Kiviset pellot harvoin ne heilimöivät. Pohjoistuulet tuutivat niitä, ne sammalta kasvaa.