Kuningas Richard Kolmas

Kuningas EDWARD NELJÄS. EDWARD, Walesin prinssi, | kuninkaan pojat. RICHARD, Yorkin herttua, | YRJÖ, Clarencen herttua, | kuninkaan veljet. RICHARD, Glosterin herttua, | Clarencen nuori poika. HENRIK, Richmondin kreivi. Kardinaali BOURCHIER, Canterburyn arkkipiispa. Yorkin arkkipiispa. Elyn piispa. BUCKINGHAMin herttua. NORFOLKin herttua. Kreivi SURREY, hänen poikansa. Kreivi RIVERS, kuningas Edwardin puolison veli. Markiisi DORSET, | kuningattaren pojat. Lord GREY. | Kreivi OXFORD. Lord HASTINGS. Lord STANLEY. Lord LOVEL. Sir THOMAS VAUGHAN. Sir RICHARD RATCLIFF. Sir WILLIAM CATESBY. Sir JAMES TYRREL. Sir JAMES BLOUNT. Sir WALTER HERBERT. Sir ROBERT BRAKENBURY, Towerin päällikkö. CHRISTOPHER URSWICK, pappi. Toinen pappi. Lontoon määri. Wiltshiren sheriffi. ELISABETH, kuningas Edward neljännen puoliso. MARGAREETA, kuningas Henrik kuudennen leski. YORKin HERTTUATAR, kuningas Edward neljännen äiti. LADY ANNA, Edwardin, Walesin prinssin leski. Clarencen nuori tytär. Loordeja ja seuralaisia; kaksi ylimystä, airut, kirjuri, porvareita, murhamiehiä, sanansaattajia, haamuja, sotureita y.m.

Tapaus Englannissa.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

Ensimmäinen kohtaus.

Lontoo. Katu.

(Gloster tulee.)

GLOSTER. Nyt nurpeuden talven meillä muutti Aurinko Yorkin kesäks ihanaksi; Ja pilvet, huonettamme uhkaavaiset, Syvälle meren helmaan painui kaikki. Nyt kiertää voiton seppel' otsaamme, Aseiden pirstat voitoksina riippuu, Kolea häikkä ilojuhliin vaihtuu Ja jylhä marssi vienoon tanssisoittoon. Vihainen vaino otsans' oikoo rypyt Eik' enää, rautaratsun selkään nousten, Pelota hengilt' ärjää vihamiestä, Vaan luutun suloviettelystä noutain Tepittää sieväst' impikammioon. Mut minä, -- jot' ei leikintekoon luotu Eik' ilvehtimään mielaan peilin kanssa, -- Tekoa raakaa, vailla lemmen hurmaa, Mill' irtaan immen eessä imarrella, -- Niin, minä, viekkaan luonnon vikamuoto, Somuuden sopusuhtaa vaille jäänyt, Kuvaton, keskoinen ja ennen aikaa Puol'eräisenä henki-ilmaan tuotu, Niin muodoton ja rampa, että koirat Mua haukkuvat, kun niiden ohi liikkaan, -- Minä en tähän löyhään rauhan aikaan Muull' aikaani voi huventaa kuin sillä, Ett' auringossa varjoani katson Ja omaa jolsuuttani julki laulan. Sen vuoks, kun rakastajana en saata Sukoilla tätä sulosuista aikaa, Ruveta konnaks olen päättänyt Ja ajan turhan ilon vihaajaksi. Viritin paulat, kudoin julmaa juonta, Unilla, kirjeill', ennustuksilla Kuningasta ja Clarence veljeäni Veriseen vihaan yllyttääkseni; Ja jos on Edward kuningas niin suora Kuin minä luihu, kavala ja viekas, Niin vielä tänään Clarence tyrmään joutuu. On, näet, ennustettu, että Y Edwardin suvulle on surman syy. Sukella sieluun, aatos: Clarence tulee. --

(Clarence, vartijain saattamana, ja Brakenbury tulevat.)

Kah! Hyvää päivää, veikko! Miksi armoll' On aseellinen vahti?

CLARENCE. Majesteetti, Turvaani huolehtien, tämän seuran On pannut saattamaan mua Toweriin.

GLOSTER. Ja mistä syystä?

CLARENCE. Nimeni on Yrjö.

GLOSTER. Ah, prinssi hyvä, tuo ei teidän syynne; Kumminne olis vangita hän voinut. Oi, varmaan majesteetilla on tuuma Uudesti kastaa teidät Towerissa. Mut mistä tämä, Clarence? Saanko tietää?

CLARENCE. Miks' ei, jos itse tiedän: viel' en tiedä Niin mitään, totta vie; mut sen vaan kuulin, Ett' uniin uskoo hän ja ennustuksiin; Pois aapistost' Y-kirjaimen hän tahtoo: Povarin sanoo ennustaneen, että hänen heimoltansa vallan kettäää; Ja kun mun nimen' Yrjö alkaa Y'llä, Hän mua siitä luulee, paha kyllä. Tää, kuulemma, ja tämänlaiset oikut Hänt' yllyttivät vangitsemaan minut.

GLOSTER. Noin käy, kun naiset hallitsevat miestä! Ei, kuningas sua Toweriin ei pannut, Ei, Clarence, puolisonsa, Lady Grey, Se häntä tähän turkkatuumaan työnsi. Hän, kuten tiedät, ja Antony Woodville, Tuo kunnon miesi, hänen veljyensä, Toweriin Hastingsinkin toimittivat, Jost' on hän vasta tänään irti päässyt. Meit' uhkaa vaara, Clarence, uhkaa vaara.

CLARENCE. Niin, jumaliste, kaikkia se uhkaa, Pait kuningattaremme heimokuntaa Ja yötyreitä noita, jotka käyvät Kuninkaan väliä ja mistress Shoren. Kai kuulit, että täytyi Hastingsinkin Nöyrästi hältä vapauttaan kärttää.

GLOSTER. Niin, kärttämällä tuota jumalaa Kamariherra vapautensa saa. Niin, mutta kuule: luulen, ett' on paras, Kuninkaan lemmiss' yhä ollaksemme, Ruveta Jaanan liveriin ja leipään. Hän ja tuo luulevainen leskikulu, He, aateliksi tultuaan, nyt ovat Jykevät kielikellot valtiossa.

BRAKENBURY. Anteeksi, hyvät prinssit; mutta jyrkkään Kuningas kieltänyt on, ett'ei kukaan, Mink' ollee arvoinenkin, kahdenkesken Saa puhutella hänen veljeänsä.

GLOSTER. Vai niin, lord Brakenbury! Jos suvaitsette, Niin kuulla saatte kaikki puhelumme; Maanpetost' ei se koske, ystäväni: Sanoimme vaan, ett' älykäs ja hurskas Kuningas on, ja kunnon kuningatar Ikäinen, kaunis, eikä luulevainen, Ja jalat Shoren vaimoll' ett' on kauniit Ja suu kuin kirsikka ja sirkut silmät Ja mitä makein kieli; lisäks, ett' on Kuningattaren suku aateloitu. Mit' arvelette, herra? Eikö totta?

BRAKENBURY. Tuon kanss' ei mulla mitään tekemistä.

GLOSTER. Ei Shoren vaimon kanssa tekemistä? Niin, keill' on hänen kanssaan tekemistä, Sen tehkööt salaa kaikki, paitse yksi.

BRAKENBURY. Ja ken se yksi?

GLOSTER. Vaimon mies, sa hölmö! Mua solmiako tahdot?

BRAKENBURY. Prinssi hyvä, Rukoilen anteeksi ja pyydän: älkää Enempää puhutelko herttuaa.

CLARENCE. Sa tehtäväsi teet; sua tottelemme.

GLOSTER. Kuningattaren hylkiminä meidän Totella täytyy. Jää hyvästi, veikko! Kuninkaan luokse käyn; mit' ikään mulle Toimeksi antanet, -- niin, käske vaikka Edwardin leskeä mun siskotella, -- Teen kaikki sinut vapauttaakseni. Mut tämä veljeyden syvä loukka Mua koskee syvemmin kuin aavistatkaan.

CLARENCE. Niin, meit' ei kumpaakaan se miellyttäne.

GLOSTER. Sun vankeuttasi ei kauan kestä; Sun pelastan tai itse sijaas astun. Siis mieltäs malta.

CLARENCE. Täytyy. Hyvästi!

(Clarence, Brakenbury ja vartijat poistuvat.)

GLOSTER. Niin, mene sinne, mist' et palaa koskaan, Typerä, tuhma Clarence! -- Niin sua säälin, Ett' oiti sielus taivaaseen ma laitan, Jos taivas lahjan meidän kädest' ottaa. Ken tuossa? Äsken vapautettu Hastings?

(Hastings tulee.)

HASTINGS. Hupaista huoment', armollinen herra!

GLOSTER. Kamariherra hyvä, samaa teille. No, tervetullut taaskin taivasalle. Mut miltä loordin tuntui tyrmäss' olla?

HASTINGS. Pitäähän vangill' olla kärsimystä; Mut kyllä kerran tiedän kiittää niitä, Jotk' ovat syypäät olleet vankeuteeni.

GLOSTER. Tietysti, tietysti; ja samoin Clarence; Nuo teidän vainoojanne myös on hänen Ja hälle saman tehneet, minkä teille.

HASTINGS. Voi sentään, että kotka kytketään, Kun haukat saa ja sääsket mielin ryöstää!

GLOSTER. Mit' uutta kuuluu ulkoa?

HASTINGS. Niin pahaa Ei ulkoa kuin täältä linnasta: Kuningas sairas, heikko on ja synkkä; Pahinta pelkäävät jo lääkäritkin.

GLOSTER. Ikävä tieto, santta Paavali! Oo, hurjasti hän elänyt on kauan Ja vallaspersoonaansa kulutellut; Sydäntä särkee, kun sit' aatteleepi, Hän onko vuoteen omana?