Public-domain ebook
Kuningas Henrik Kahdeksas
Language: fi257 downloads on Project Gutenberg
Subjects
In: Historical Novels·Plays/Films/Dramas·British Literature
Public-domain ebook sourced from Project Gutenberg #42873.
Public-domain ebook
Language: fi257 downloads on Project Gutenberg
Subjects
In: Historical Novels·Plays/Films/Dramas·British Literature
Public-domain ebook sourced from Project Gutenberg #42873.
The opening · free to read
Kuningas HENRIK kahdeksas. Kardinaali WOLSEY. Kardinaali CAMPEJUS. CAPUCIUS, keisari Kaarle V:n lähettiläs. CRANMER, Canterburyn arkkipiispa. NORFOLKin herttua. SUFFOLKin herttua. BUCKINGHAMin herttua. SURREYn kreivi. Lord Kamariherra. Lord Kansleri. GARDINER, Winchesterin piispa. LINCOLNin piispa. Lord ABERGAVENNY. Lord SANDS. Sir HENRIK GUILFORD. Sir ANTHONY DENNY. Sir THOMAS LOVELL. Sir NICHOLAS VAUX. Wolseyn kirjuri. CROMWELL, Wolseyn palvelija. GRIFFITH, kuningatar Katariinan marsalkka. Kolme aatelismiestä. Sukkanauhan ritariston airut. Tohtori BUTTS, kuninkaan henkilääkäri. Buckinghamin herttuan hovimestari. BRANDON, ja oikeudenpalvelija Valtaneuvoston ovenvartija. Portin vahti, ja hänen palvelijansa. Kuningatar KATARIINA, kuningas Henrikin puoliso. ANNA BULLEN, hovineiti. Vanha hovinainen, Anna Bullenin ystävätär. PATIENCE, kuningatar Katariinan kamarirouva.
Aatelisherroja ja -rouvia, juhlakulkueessa esiintyviä; kuningattaren seuranaisia; henkiä; kirjureita, sotaherroja, vahtimiehiä ja muita seuralaisia.
TAPAHTUMAPAIKKANA suurimmaksi osaksi Lontoo ja Westminster; kerran Kimbolton.
PROLOGI.
En naurattaa nyt aio; asioita Esitän vakavia, ankaroita, Surun ja loiston synkkää näytelmää, Mi silmist' itkuvirrat vierittää. Se, joll' on sydän säälivä ja hellä, Saa tässä tilaisuuden vetistellä; Sit' aine vaatiikin. Ken rahoistansa Totuutta pyytää nähdä, toivossansa Ei jouda petinkoon. Ken haluaa Vain nähdä komeutta loistoisaa, Levossa istukoon, niin minä lupaan Hän kahdess' että tunniss' aimo hupaa Saa rahoistaan. Se vain, jot' irstas juttu Huvittaa sekä miekan kalskunnat Ja narrin pitkä kellankirja nuttu, Se vainen pettyy. Jalot kuulijat, Jos narrinkujeilla ja miekkailulla Koemme teille totuutt' esittää, Niin taitomme voi pahaan huutoon tulla Ja järki-ystävänsä menettää. Siis te, jotk' arvoon sekä älyyn nähden Olette ensimmäiset, aineen tähden Nyt vakaat olkaa; kuvailkaa ett' tässä Jokainen sankarhenki elävässä On haahmossaan; ett' ihmisjoukot hyörii; Ett' ympärillä mahtimiehen pyörii Tuhansin ystäviä; kunnes äkin Kurjuuteen sortuu mahti yleväkin. Ken moista nähdessänsä ilakoi, Hääpäivänäänkin itkeä hän voi.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.
Lontoo. Etuhuone kuninkaan linnassa.
(Norfolkin herttua tulee toisesta ovesta, toisesta Buckinghamin herttua ja lord Abergavenry.)
BUCKINGHAM. Terveeksi! Mitä kuuluu siitä päivin Kuin Ranskass' yhdess' oltiin?
NORFOLK. Kiitos, hyvää; Ja mitä siellä näin, sit' elävästi Ihailen vielä.
BUCKINGHAM. Sopimaton kuume Mun huoneeseeni sulki, silloin kun Nuo maineen auringot, nuo mailman valot, Andrenin laaksoss' yhtyivät.
NORFOLK. Niin, Guynesin Ja Arden välillä; siell' olin läsnä, Kun ratsailta he toistaan tervehtivät Ja maahan astuttuaan syleilivät, Kuin olisivat yhteenkasvaneet; Moist' yhtymää ei neljä kuningasta Ois korvannut.
BUCKINGHAM. Sen ajan huoneessani Min' olin vankina.
NORFOLK. Siis mainen loisto Jäi teiltä näkemättä. Voisin väittää Ett' upeus, näihin asti naimatonna, Nyt tuli naiduks säätyyn ylempään. Jokainen päivä eilispäivän voitti, Ja viimeisenä kaikki ihmeet yhtyi Kuin huippuun. Toisin päivin ranskalainen, Kimaltain kullassa kuin pyhänkuva, Pimitti engelsmannin; toisin päivin Tul' Englannista India: joka mies on Kuin kiiltokivi-kaivos, pikku paashit On yltä kullatut kuin keruubit, Ja naiset, rasituksiin äkkinäiset, Upean taakkans' alla hikoilevat, Sasuilla vaivan puna. Mikä tänään On verratonta, huomenna jo köyhää Ja narrimaist' on. Itse kuninkaat, Jotk' ovat loistoss' yhtä, vuoroin vievät Toisestaan voiton; sitä ylistellään, Ken nähtäviss' on; molemmat jos ovat, Niin ovat niinkuin yksi; moitteen kieli Saa vaieta. Kun nämä auringot -- Siks heitä nimitettiin -- airuillaan Kutsuvat keihäisille sankarinsa, Ei järkeen mahdu näiden urhotyöt. Mik' ennen oli satua, se enää Ei ole mahdotonta, Bevistäkin Jo uskotaan.[1]
BUCKINGHAM. Jo liioittelette.
NORFOLK. Kautt' aateluuteni ja kunniani, Paraskin kuvaus perin laimentaisi Sit' eloisuutta, joka pienimmässä Tul' ilmi. Kuninkaallist' oli kaikki; Ei mikään ristiriidass' aiheen kanssa; Kaikessa kelpo järjestys, ja loimet Hyvät ja moitteettomat.
BUCKINGHAM. Kuka johti -- Tarkoitan: kuka pani tämän loiston Ruhon ja raajat kokoon, tiedättekö?
NORFOLK. Mies, jolla ei niin alkeitakaan kuulu Olevan moiseen toimeen.
BUCKINGHAM. Se lemmon ruoka! Joka miehen puuroon Hän sormens' ahnaan pistää. Mitä häneen Nää turhat mailman menot koskevat? Mokoma lihatönkkä kupuineen Kaikk' auringonko armaat säteet kokoo Ja pidättää ne maalta?
NORFOLK. Todellakin Hänessä ainesta on moiseen tekoon. Ei sukupuuta hällä, jonka arvo Tien viittais jälkeisille; valtiolle Suurtöit' ei ole tehnyt; apureina Ei ylhät suosijat; vaan, niinkuin lukki, Kaikk' itsestään hän kutoo, näyttäin näin Ett' omall' ansiollaan tiensä raivaa; Se taivaan lahja hälle paikan hankki Lähinnä kuningasta.
ABERGAVENNY. Taivaan lahjast' En minä tiedä; terävämpi silmä Sen tutkikoon; mut kauttaaltaan näen korskan Hänestä pilkistävän. Mistä se? Jos hornast' ei, niin perkele on saita, Tai pani paljaaks itsensä, ja York Saa omastaan nyt luoda uuden hornan.
BUCKINGHAM. Miks, hitto, ryhtyi Ranskan matkalla, Kuninkaan tietämättä, valitsemaan Hänelle seuraa? Luetteloon pani Hän enimmäkseen moiset ylimykset, Joill' oli siitä suuret menot vain, Mut vähän kunniaa; vain kirje hältä -- Ei arvon neuvoskuntaa edes kuultu -- Ja lähde matkaan.
ABERGAVENNY. Kolme ainakin Ma tunnen suvussani, joilta on Niin varat huvenneet, etteivät koskaan He toinnu ennalleen.
BUCKINGHAM. Oh, moni selkäns' On taittanut, kun sukukartanonsa Sälytti sille tätä matkaa varten. Mit' auttoi turha loisto? Seuraus oli Vain kurjin kurjuus.
NORFOLK. Surull' aattelen, Ett' ei tää rauhanliitto Ranskan kanssa Tuo sitä, mitä vie se.
BUCKINGHAM. Joka mies Sen hirmumyrskyn jälkeen, joka seuras, Nous haltioihin; omin neuvoinsa Kaikk' ennustivat, että tämä myrsky, Jok' ihan rauhan puvun raateli, Ties äkkirikkoa.
NORFOLK. Se taimell' on jo: Jo Ranska, rauhan rikkoen, on pannut Bordeaux'ssa kauppiemme kalut kiinni.
ABERGAVENNY. Siks suuko lähetiltä tukittiin?
NORFOLK. Niin, tieten.
ABERGAVENNY. Kaunis rauha! Ylen kallis On ostohinta.
BUCKINGHAM. Ja tuon kaiken tehnyt Se arvoisa on kardinaali!
NORFOLK. Anteeks; On tunnettu, ett' yksityistä kaunaa On teillä kardinaaliin. Tietkää siis -- On, nähkääs, maineenne ja turvanne Mun sydämmelläni -- ett' yhtä maata On kardinaalin ilkeys ja valta. Lisäksi huomatkaa: jos mitä tahtoo Vihansa tehdä, valta-apureita Ei siltä puutu. Kostonhimoiseksi Te hänet tiedätte; ja minä tiedän, Häll' ett' on miekka terävä ja pitkä; Se kauas tapaa; ja jos ei se yllä, Hän määrään linkoo sen. Tää mieleen pankaa, Se hyödyks on. Kas, tuossa tulee kari, Jost' aioin teitä varoittaa.
(Kardinaali Wolsey tulee; valtasinetti-kukkaroa kannetaan hänen edellään. Vartijoita ja kaksi kirjuria papereineen. Kardinaali ohi kulkiessaan luo Buckinghamiin, ja Buckingham samaten häneen, halveksivan katseen.)
WOLSEY. Vai Buckinghamin hovimestari? Ja missä kuulustelukirja?
1 KIRJURI. Tässä.
WOLSEY. Ja itse onko läsnä hän?
1 KIRJURI. On, armo.
WOLSEY. No hyvä; saamme lisää kuulla; pian Tuo Buckinghamin korska katse talttuu.
(Wolsey seurueineen menee.)
The book keeps going
Reading is free forever. Sign up and watch scenes appear while you read.



Scenes Storieta drew for other classics.
New illustrated classics
Once or twice a month: the latest books to get full character casts, scene art, and free comic editions. No account needed.