Josephi: Kuvaus 3:ssa Kohtauksessa

G. Rein.

JÄSENET.

JOSEPHI, Egyptissä nimetetty valtikkaaksi eli Maanisäksi. JACOBI, hänen Isäsä. RUBENI, | SIMEONI, | JUDA, | Jacobin poikija. LEVI, | BENJAMINI, | Muita Jacobin poikija ja perettä. Sangari ja Muita Egyptin virkamiehijä. Tulkki ja palvelijoita.

1. KOHTAUS.

Josephin Koissa.

1. NÄYTÖS.

Josephi ja Sangari.

SANGARI. Jo oun jauhoja jakanna Metrettä tuhat tuhatta. Elosta enimmät salvot Tämän vuuven vuoisvarasta Jäävät vielä jäänökseksi, Turvaksi tulevan vuuven Kuin ei kukaan siemenijä Kysy, kylvyksi eloa.

JOSEPHI. Turha tuuma kylväminen; Työtä työtöntä olisi Kylvämiset, kyntämiset; Kuin on vielä viisi vuotta Ellei siemenet sikiä, Elo eisty kasvussasa, Kylvyt pääse kypsyntääsä. Varat vuonna vuotuisesa Kaikki leiväksi kahotut, Elot eineeksi ehitty. Sitten siementä jaamma Viime vuonna viijentenä Ynnä eineeksi eloa. Sitä varten jo varustin Kahenkaltaiset varukset. Sitä ennen emmä anna Eheetä elonjyveä, Joka kelpoisi keollen, Itäviä ihmisillen, Jotka turhin tunkisivat Vasten varoituksijamme, Mätänemään mättäisivät, Siemenkatoon kaivaisivat, Jospa konsa on ohite Kylvyaika ammoin männyt, Vielä ehtisiit eloa Ja jos emmä ennättäisi, Satu saaha jauhetuksi, Jauhamatonta jaamma. Saapi salvot tyhjennellä Purnut puhistoo peräite.

SANGARI. Jo on kansallen omallen Kyllin kullenkin kylällen, Tarkoin kullenkin talollen Kaikki tarpeesa kahotut: Vaan on vielä vaatijoita. Monta muuta muukalaista, Monta elonehtijätä, Katras on Kanaankimaalta Varakkaita vastineella, Jotka ehtiivät eloa, Tahtoot tarvistaan rahalla. Tokko myyvä tohtinemma, Annanko apua heillen, Taikka työnnönkö takaisi?

JOSEPHI (Itekseen). Kalliista Kanaanmaasta, Isänmaasta itketystä! Ehkä tuossa tuttujani Joku joukossa olisi; Joka saattaisi sanomat Että on koti kohennut, Varat yhä vahvistunna, Veljet suostuneet sovullen. Ehkä lie eloa tarvis Isällä ison pereisä, Koska aikoa kovoa Mainihtoovat siltä maalta, Siellä valittaat vajaata: Niinmä saan sanoman heillen Että täällä täysin määrin Eloneinettä kerätty, Säästettynä säälijöihen. (Kovasti). Kysy ensin kyllinmäärin, Kaho kansamme vajaata, Lainnoin lahjota omija. Sitten siivenpyyhinnällä Myyvistämmä myötäväksi Puoit puhtaasta rahasta, Hinnoin liijat hinkalomme Tämän vuuven vuoisvarasta. Auta avunehtijöitä!

SANGARI. Omat on osasa saanut. Eivät hae, ei halaja Yli tarpeestaan tahota. Saatko santoa merestä Lopen loppumaan, samaite Meijän aitat aivan täyvet Eivät kansalta Egyptin Väsäyvy omin väkimme, Hiiventäyvy hinkalomme; Jospa tänne joukoltansa Kanaanmaalta kaikki kansa Keräytyisi, kerjäläiset, Kaikki nälkäiset näkyisi.

JOSEPHI. Kansalaiset laita kaikki Tänne, täytyypi kysellä Tarkoin heijän tarvistasa, Heijän vajaata, varoja Tuloo tulkin tutkistella. Ehkä toisin toimittivat, Valittivatkin vajaasa. Ehkä heillä toiset toimet Vallata varat soalla, Aitat väkise avata.

SANGARI. Vähä on väkeä heillä, Tyhjät tyhjillä varukset Meijän vallan vastukseksi.

JOSEPHI. Etpä tiije ehkä tiellä Salaite sata satoja Taikka tulolla tuhannet. Tahon tarkoin tiijustella Kysellä kylät talotkin, Valtakuntasa varukset, Luvettoo väkilukunsa: Vasta voin varan piteä, Vasta varmana levätä. Jospa joutavia puhuuvat, Sanan sanoovat valella, Hirtän heijät hiittolaiset, Kostan koitteesa kovasti.

2. NÄYTÖS.

(Entiset ja Josephin 10 veljeä polvillaan. Hän heijät tuntoon vaan liijoin liikutettuna hän tuskin voipi murtain sanoa).

Sanogaitte Sangarilleh, Tuolleh tulgillen puhuttah Migä milläih asiah.

(Liijoin liikutuksin väästäksen syrjään viitaten veljiin ylös nousta).

RUBENI. Yhet pereellä yhellä Asijat, elonehinnät, Kuin on omat kuivanunna. Ensin eineeksi eloa, Sitten siemenet haemma Kerkiästi toisen kerran.

SANGARI. Tokka totuutta sanonet Vakaaja, valehtelija? Uskallatko ukko rukka Valehella valtikkaallen, Mahotonta Maanisällen? Että ehtimään eloa Tulitta tukulta kaikki, Kaikki kaupallen kulitta Kymmenkunta kyntömiestä. Missä talossa tapaamme Yhessä yheksan miestä, Kymmenkunnan kyntäjijä? Kuka korjoa kotinne, Kenkä talonne tavarat?

RUBENI. Oumma vaat, ei vakaajat, Pojat yhtä poikuvetta, Taimija talon isoimman, Veljeskunnan kuuluisamman. Pere pellot pehmittääpi, Vastaiseksi valmistaapi, Karjan kahtoovat yhessä Pojat, piijat, pojanpojat, Palkkalaiset paimentaavat, Vaimot vaatteita tekeevät. Hoitaat lapset, lapsenlapset. Noita nuorempi kotona Varana isämme vanhan, Sauvana ukon sataisen. Lohtuttaa ijän lopulla, Huolen suuren huojentaapi, Katoomista kauvan sitten Yhen pojan poikuveesta Piennä poikana poloissa. Jot oun outoa osoa Itkennä isäni kansa, Meijän parvesta parasta Murhehtinna muihen kansa. Tuosta muoto muuttununna; Parran valkeeksi valaissut, Hapeneeni harmentanna, Isän itkut katkerammat, Veljesten vesipisarat.

(Veljekset kauhistuu).

SANGARI. Vastapa valetta kuulin Elämässä ensi kerran! Varsin vakaajat olotta, Asijanne meijän aitat. Niihen tietä tiijustella, Niitä tutkimaan tulitta. Meiltä ehittä eloa, Meiltä tahotta tavarat. Nyt sie vaait vastineella Rauhassa, rahan eholla. Vasta vaait valloinvoimin: Toiste toivoisit toralla, Vihollissa viimen viijä, Kaikki vallata varukset, Omistoo omin käsisi Konsa kotoosi takaisi Isoin pereeneis peräyvyt, Suurin joukoin jouvuttauvat, Kaikki kahleihen sepitän, Rautoin pakanat panetan. (Kahtoin Josephii hiljenöö). Ei ole eloa myyvä, Einettä rahan eholla: Ne on ostetut omillen, Oman valtamme varaksi, Kahottuna kansallemme. Vaan jos vaihtoa tahotta: Miesi mieluisa minullen Yheksästä yksi käypi Palkkalaiseksi paneksen. En mie vanhinta valihte Enkä elinajaksesa Ota orjaksi ijäite. Minä tahon tarkan miehen Vaain vaikiaks ajaksi Työssä työläässä avuksi. Annan aikana kovana Tarpeenne koko talollen, Rahata ravinnon laitan. Konsa aika on ohite, Katovuuvet karkonnunna; Sitten siemenet varustan: Laitan lapsenne takaisi Poisi poikanne otatta. Jos että taho takaisin Annan arvosa rahana Miehen hinnan mieluisasti.

RUBENI. Mikä teillä miehen hinta? Onko teillä ostoisana Veljet, veljiisä tavara? Tahomma tavarat saaha Oman ohtamme hijellä, Oman ansijon avulla, Eineemme eholla työmme; Emmä veljemme verellä: Jospa kohta kuolisimma Väännymmä nälänpakolta Ennen parvessa paremmin Kaulaksutta kaatuisimma. Osta raavaita rahalla, Aasit kameelit kaluilla, Eläimii elolla vaiha: Verälläsi meijän veljet.

JUDA. Oikeus on omasa meillen Palkka työstämme pahasta, Vähä väärästä teosta, Velka veljenmyömisestä, Kauppavoitto kaihotusta.

RUBENI (Kauhistuksella). Kuinka kurjat, kunnottomat! Verikoirat, veljenmyöjät, Kaininkaltaiset pakanat! Teittäkö teon mokomman Jota karhut kauhistuisi. Pelkeisi metänpeotkin? Millen murheellen minua, Millen ilkullen isämme, Surullen koko sukumme Saattoi saastainen tekonne? Verivelka veljenmyöntä, Isänmurhoa isompi. Teijän surut suottaitkut Kurjat kursaukset olivat; Koiruutenne kohta kostan, Päällenkannan kaiken päällen Kaikki kahleihen panetan Mustat murhaajat tapatan: Ite itkulta tukahun. Kuolkoon joukkomme kotona Hävitköön häväisty kansa.

JUDA. Kaho syvämmeen katuvan; Kuinka kurja yöt ja päivät Paheksii pahatekoosa! Useesti unessa uihkan, Voihkan vuoteella levota Silmän kiini siirtymätä, Veljen veri Silmissäni, Leppä leiväksi leviipi. Milloin raatosa rahana. Konsa ruumis ruiskekona, Konsa hiilijä kokoopi Tulisia pääni päällen, Itkulleni irvistääpi.

SANGARI (Viittaa). Tässä tiemmä tietäväksi, Kansan kaiken kuuluviksi, Ilmi Israelin pojillen: Mikä tullut tuomijossa Päällenpantu päätöksessä. Jotta myönnän myyvystämmä; Että täytämmä elolla Teillen säkit säilöistämme Yheksällen yltämäärin, Yhen jätättä jälellen Yhen vangiksi varoilla, Hänen pantiksi panetta Että tuolta tullessanne, Vaeltaissa vasta tänne Meillen merkiksi totuuven, Puhistukseksi puheenne Veljen nuoremman nopeesti, Kohta tultua kotiinne.

RUBENI, Kytke koko kymmenkunta, Kaikki kahleihen sepitä Pane rautoin pakanat! Varsin olemma vakaajat, Vaaralliset vallallenne; Aivan aineessa pahassa Tänne tutkimaan tulimma, Valloin ryöstämään varanne Ottamaan omin käsimme.

(Kaikki kummeksiit Rubenija).

SlMEONI. Pijä Sangari sanasi! Elä vanhinta valihte, Vijatonta vie ritaan, Itse kuulet kuin puhuupi Että liijoin liikutettu Hän on vähän hämmentynnä Mielipuoleksi poloinen. Ota otukseks minua. Minä pantiksi paneuvun, Vangin vaatteita valihten Muutan mustankeltaisia. Niisset vaatteisa varaja Minun painavain pakoon; Niissen loitois loikastauvu, Pääse matkan pitkän päähän Kaupunnistanne karaten.

(Simeoni pannaan vangin pukuun).

SANGARI. Muillen muistutan sanani Että tuotta tullessanne, Kohta jouvuttuu kotiinne Veljen veikkokunnastanne, Koissa teitä kotvittavan, Nopiasti nuorempanne Meillen merkiksi totuuven. Sillä vankinne vapaaksi Saatta tänne saatuvanne: Päästän tänne päästyvänne. Jos on mieli joutukaatten, Halu häntä poishakea.

RUBENI. Minä miehen täältä päästän, Luvantäytöllä lunastan, Veljen veljellä pelastan.

(Männessään itkiin halailoat Simeonii).

JOSEPHI. Yksin, (itkee, sitten laulaa).

Kasvoin kanaan kallijoilla, Hyöstyin ilona isäni Koissa vuotta kolmetoista, Vielä viijentoisisena Isän silmänä ihaite, Sauvana liki sataisen Vanhan vaivalaan apuna. Saatuna sanat salosta, Erämailta mainittua Että eväät on vähässä, Ruoka puuttumaan ruvenna: Laittoi Israili isäni Viemään veljillen evästä Loitos sivun Siehemijä, Laajan lakson laiteillen Kussa karjankatsannossa, Kaskenkaannassa olivat: Varustamassa varoja Vuuven vuotetun tulollen, Panin painon hartijoillen, Kontin selkääni kohotin, Otin huonollen olallen. Vaan ei takka vaivannunna Eikä paljous eväihin, Tullut tuskaksi minullen, Ero isästä enemmän Minua pahemmin painoi, Minun mieltäni muserti. Aloin pahoin aavistella Että jätän jäähyväiset Ikuiset isänkoillen. Kaikkiin mieltä katkeroitti, Koko kotoisen pereemme Ite itkin iltakauven, Itki itekki isäni Eroani ensikerran Luota itkevän isäni. Aamulla alotin matkan, Kulun päätin päivän päässä Illan lopulla lopetin. Oisi ollut tarpeina Uni mullen uupuneellen, Lepo leipä paastonneellen: Mutta muistin muistutuksen, Sanat Israilin isäni Että työnä ensimäissä, Kiitosvirret viimetyönä Luojallen lopulla matkan, Päästyväni matkanpäähän. Palmunjuurellen paneuvun, Polvin heitin heinikolla Huokaukset huonoin äänin. Heitin Herrallen hyvällen Esirukoukset erite Isästäni, itestäni, Veikkoisista, veljeskunnan Pereistä, perillisistä, Koko seurasta kotona. Vaan jo vastaani tulivat Veljet tukasta vetivät, Kulettivat Kuopan luokse Mullen hauvaksi haetun: Johon viskaisiit vihassa. Syyksi syöstäissä sanoivat Minun uhkaavat uneni Että heillen kerraksesa Pääsen päälliköks pereellen Suvun suuren haltijaksi. Viskoin kiroten kivijä, Sortiit mullalla muvalla, Märäks vaatteeni valoivat. Tuossa kylmin kyynpesässä Vähähenkissä värisin. Maot päälleni matoivat, Käärmeet jaloissa kähäji: Vilu, nälkä vieraina. Eipä unta uupuneellen Ollut yksin yöntyvällen. Aamuisella kiisto alkoi, Väitös, veljesten välillä: Millä tappoa tavalla, Unten kuolettoo minua? Kuristookko kulkkuvani, Tappoakko tapparalla Rauvoin raaella terävin? Eli hauvata elävin Kuoppaan kussa yötä vietin, Kussa puolikuolijana Kuulin tuumat tuomijoni, Heijän herjoin tarinat? Eli jättääkkö jälellen Oman onneni nojailen, Perinnöks metänpeoillen, Haiskaks hauvan käärmeillen? Tott ei toeksi uneni Nähty näköni kävisi. Vaan ei vanhin veljistämme Tuohon Rubeni ruvenna Tyytynynnä murhatyöhön: Uhkasi ukollen viijä Sanan työstä saastaisesta, Ilmi antoa isällen. Menoin suurin mehtälöstä Kuului kulkevan majallen, Karavaani kauppijaita. Juda saneli samassa; Eihän veljemme verestä, Lihasta liseä meillen, Rahat raatoosa paremmat. Eikö paljoa parempi Kaupoitella kauppijoillen, Muuttoo raatoosa rahaksi? Tuompa tuuman tutkimata Kaikki kahtoivat hyväksi. Nuoran nostookseen minua Koppaisivat kontistasa; Siihen silmukan sitoivat, Vihtoin mullen viskaisivat Käskyin käsin käyvä kiini, Tuohon tarttua takeesti, Kovin koprin kopristaija. Oisimpa omin käsini Surman silmukan sitonna, Omin sormin solminnunna, Kapaloina kaulaani: Päästä päiviltä pahoilta Orjaksi osautumata. Vaan oil kynnet kylmettynnä, Jäseneni jäykennynnä. Pahoin näppijä palelti Kovin kahmoi koprijani, Tuntui turraksi käteni. Tuoss ei käynyt kääriminen, Osautunna osmansolmut. Viimen miehin viskaisivat Puita portaiksi poloisen, Vaan en kylmennyt kyvennä Kahmennut ylöskohota. Kaikki kävi, kauppiaatkin Mäiltä mättämään hakoja, Kalikoita yksin kaksin: Hauvan täyttivät haloilla. Minä aina päällen pääsin, Nousin nuorin nostamata Koon kasvulla kohoisin. Oisi saatuna satoja Vaan en ollut enelläni Voimaltani, voinnaltani Ja kuin vaivalta vapisin Kivultani kieletönnä, Älyltäni ällistynnä Olin pehminnyt pelolta; Ylenkahtoi kauppamiehet Huonon, huonoksi panivat. Yksi kummin yhtänäinen, Kahottua kaikinpuolin Yksin suunkin suinattua, Kovin koprin koiteltua, Käänettyy käet jalotkin Pisti pilkoin pilkkahammas Nenärauvaksi rahoja, Antoi viimen aasin hinnan, Maksoi markkinaluhosta. Osti minun orjaksesa Vähin henkivän vähästä, Puolikuolleena polusta. Tuohon suostui suorasteesa Oitis paikalla olijat: Varaitessa vanhimpamme Tuonne takaisi tuloa, Lauman luota laitumelta. Veljet hormivat hoppijat, Pojat Jacobin jakoivat, Rahat lupsiisa lukivat. Itkin irti ollessani, Itkin Israelii iseeni; Kahleissa kauppamiehen Itkin myöskin myöjijäni. Kauppijas kalusa kahtoi Tarkoin markkina tavaran, Paranti parissan vuoksi; Jonka saksa saikin kohta Merenrannalla rahana. En valita vainoasa Vihastu vihasta heijän Heijän pahuuttaan paheksi! Koettiin kovimmat koulut, Kärsittyä vangin vaivat Orjan kauhiaa osoa: Luoja laittoi lohtutuksen Heijän pahasa paranti, Vaivat, vankiuvet, vahingot Käänti viisain vihasa Lykykseni heijän lyönnät, Myyvykkeeksi myömiseni.