Public-domain ebook
by Larin-Kyösti
Language: fi266 downloads on Project Gutenberg
Subjects
In: Poetry·Adventure·Mythology, Legends & Folklore
Public-domain ebook sourced from Project Gutenberg #61047.
The opening · free to read
Aslak Hetta, päivänpuolen poika, kasvoi Saamemaassa, sadun maassa, missä pilviin pyrkii passevaarat, missä joet huuhtoo kultasantaa, missä kultaa kiiltää sydämmissä.
Bigga, hento äiti tunturilla siitti lumimyrskyss' yöllä pojan kahlatessaan Urtivaarall' yksin, mistä Alattion lähteet kumpuu juosten kohti jäistä valtamerta.
Sikskö ikuisuuden kaihon sai hän, sieluun myrskynraivon tuhotöihin kätkyessä kodan hämärässä leikkiessään yksin helminauhoin tähtein tuikkiessa räppänästä?
Kodan noessa hän yönsä itki, yksin yleni ja yksin kulki, tukka tumma, karhea kuin jouhi, heilui hiilimustain silmäin yllä, jotka hohtivat kuin huuhkan yöllä.
Lauri Hetta, Biggan toinen poika avo-sinisilmä, haavemieli kulki uneksuen haltioista, sinipiioista ja prinsessoista joen äyrähillä vesaikossa.
Mutta kisoissa hän solakkana notkui sorjana kuin nuori hirvi, huima veri paloi poskillansa, kun hän nauroi, silloin neidot nauroi, hymyilipä vakaat vanhuksetkin.
Svakko vaari, vanha salanoita antoi Aslakille valkeen poron. "Biegga" porollansa ajoi Aslak kilpaa tuulen kanssa tuntureilla yli jäätikköjen, jänkäin, soiden,
taikka sivautti suksillansa, heilui peskin liepeet, punahiippa pojan ponnahtaissa hurjin huudoin jyrkänteeltä ilmaan läpi ryöpyn, läpi kuilun kauvas alas laaksoon.
Jälkeen jäivät porokylän pojat: Mauna Sompio, mi aina kulki tyynnä, väkevänä niinkuin virta, uskollisna niinkuin päivä yötä seuras hurjan Hetan äkkiteitä.
Mauna Maggan poika, pystyposki, vahva, vanttera kuin uroskarhu kaatoi nuijin pedot, vaani ahmaa, ystävyydess' syvä niinkuin lähde, vihapäissään raivokas ja raaka.
Aslak Rista kolmas kasaveikka, lyhyt, kiivas, ketterä kuin kärppä, matki riekkoja ja peurain ääntä, joikui iloissansa päivät pitkät, kujeili ja muita nauratteli.
Matte Jouna, viekas, kade, arka, ovela ja viisas juoniniekka, muutti mieltä niinkuin naali karvaa, vaihtokaupoissa hän petti muita, teeskenteli tyyntä ystävyyttä.
Kera kumppanien kasvoi Aslak, nousi muita päätä pitemmäksi, kulki käskijänä, kuninkaana, vaiti ahersi hän kotosalla kotatulen luona umpimielin.
Kuunteli kun viisas Svakko kertoi jumaltarinoitaan Ibmelistä, joka asuu tähtitaivaan yllä, hallitsevi suuren kaikkeuden, jok' on elon, kaiken voiman lähde.
Puhui Tiermeestä, mi vuoret murskaa, höystää saamin porolaidunmaita; Maderakasta, mi taivahilta ihmiselon hengen maahan saattaa, siirtää sikiöhön, äidin kohtuun.
Jabme-aimosta hän hiljaa haastoi: siellä vainajill' on kolkot kodat, sieltä noide'n henki saattaa nousta elävitten maille mahdillansa taasen paimentamaan porojansa.
Saivo-aimosta kun Svakko kuiskas, syttyi lämmin loiste silmihinsä; Saivovaarass' asuu Saivokansa riemullisna, njallat täynnä riistaa, siell' on olo kaikkein onnellisten.
Siell' ei puute ole jäkälästä, pyhät petrat kimmaa pensastossa, aika autuas on pyytäjälle, ikinuoret naiset, ikinuoret miehet syö ja nauraa, nukkuu taljoillansa.
Siellä onnelliset, vanhat noidat tanssii haltioissaan saivoin kanssa arparummun hiljaa helistessä, sinne halaa Svakko iki-koittoon kerran kaatuessaan hyiseen hankeen.
Niin se kertoi Svakko, karvarinta, Aslak nukkui, näki hurjaa unta muinaisajan saamisankareista, henki liiti unen hämärissä tähtein tuikkiessa räppänästä.
Mut kun Svakko vaari oli poissa salateillä öisin seitain luona, hiipi Bigga emo pojan luokse, kertoi Jaaku taatast' tarun hellän paraimmasta valaanpyytäjästä.
-- "Kerran susi surmas taatas porot, toiset ajoi kauvas tuntureille, silloin taatas poltti vanhan seidan, avuks huusi Herraa niinkuin Jaakob, paini yksin yöllä Hengen kanssa.
Meni pappiin, otti kiesuskasteen, vaan ei rauhaa enään koskaan saanut, loput karjaa tappoi pororutto, silloin taatas otti parhaan poron, ajoi humalassa meren sulaan.
Ah, ma muistan hänen hyvyytensä, häät ja ensi yömme taivasalla! Vihan sanaa en ma koskaan kuullut: 'Biritista, loddatsham, mun lintuin!' oli viime, hellä hyvästinsä." --
"Miss' on taata? -- Missä syntyi Kiesus?" kysyi Aslak. -- "Taivaissa on taata. Taivaan isä antoi poikasensa, laittoi asunnoksi kultaluolan, siellä Kiesus istui opettaen.
Valkeet porot niinkuin taivaan tähdet kiersi kiesusluolan valokehää. -- Rakastihan Kiesus saamikansaa, rauhass' saami maistoi poronkermaa, poro sieti sutta, riekko haukkaa."
"Miksei Kiesus jäänyt ijäks tänne?" kysyi Aslak silmin säteilevin. -- "Taivaan taata kaipas poikastansa, nosti kultapilveen Kiesuksemme, pyhäpulkassaan taas palaa tänne.
Loddatsham! Mun oma lintuseni, sinussa on noidan tuliverta. Armas Aslak, varo Svakon seitaa, Gedgge-Ibmelia, kirousta, joka sielus kaartaa... nuku Aslak!"
Aslak nukkui. -- Kauvan valvoi katsoi poikaansa kuin Kiesuslasta, uness' Aslak puhui Saivomaasta. Aamull' Aslak lähti hurjaan ajoon Biegga porollansa tuntureille.
II.
-- "Aslak, nyt on aika! -- Bigga poissa Sompioss' on Magga emon luona, hiivi pyhän kotaoven kautta, siit' ei vielä koskaan nainen hiipinyt, nyt sun saatan suuren seidan luokse!"
Svakko kätköst' otti arparummun, jonka nahkaan oli nästäelty tähdet, kuut ja metsät, karhut, kodat, Stuorra junkkeri ja Tiermeen limpsiöt, Päive itse, Päiveneita'n kehä.
Kodan luota otti Aslak sukset, selkään sälytti hän poronsarvet, tuliluikun; hiljaa hiihtelivät pohjaan neitsytpuhtaan, valkeen erämaan niinkuin kaksi harmaan tummaa täplää.
Metsäss' oli hiljaista ja pyhää, luonto niinkuin kirkko arkimena, puista lumi putos pelästyttäin riekkoparven; valkeen siiven suhina kasvoi kohahdellen puusta puuhun.
Tiell' ei viittaa. Käyrät vaivaiskoivut kiemursivat alta kirkkaan hangen, taivaanrannall' loisti verijuova vuoriketjun yllä, joka kohoten nousi passevaaran loivaan huippuun.
Sitä kohden nosti Svakko kättään niinkuin mykkään, pyhään manaukseen. Laskettihin laaksot, nevat, harjut yli tunturpurojen ja rotkojen, huippu hohti, latu taakse taittui.
Svakko puhui tiellä tarinoiden: "oli hyvä ennen ollaksemme, saami seidallensa uhrin antoi, rauhan saimme, porot siittyi sadottain, järvet, metsät antoi meille mieliriistaa.
Naali ajaa pientä peltohiirtä, näätä Oravaisen pesään pyrkii, perma, pirkka poltti meiltä metsät, pahat paapat poltti pyhät seitamme, petti kauppi, veron vaati vouti.
Minä yksin poltan pyhän uhrin, siksi, Aslak, sikii taatas porot, tuhansittain käy ne tuntureilla, meill' on lihaa, kenkäheinää, jäkälää; synnyit, Aslak, suuren tähden alla.
Astu vastatuulta niinkuin poro, ristituuli tuo sun lähtökohtaan, kulje niinkuin yksinäinen polku ali matalimpain kanervikkojen, yli korkehimman tunturinkin.
The book keeps going
Reading is free forever. Sign up and watch scenes appear while you read.
Scenes Storieta drew for other classics.
New illustrated classics
Once or twice a month: the latest books to get full character casts, scene art, and free comic editions. No account needed.
