Tarutarha

Tarutarhassa. Tuutulaulu. Ressu ja Tessu. Enon pikku Irja. Niilo haastaa keppihevoselle. Liisa haastaa nukelleen. Liisan kirje Jumalalle. Liisa pitää puolia. Talontonttu. Karttusilla. Anni kirjoittaa äidilleen. Niilo kirjoittaa isälle. Keinulla. Pikku paimenpiikainen. Lasten joululaulu. Saunatonttu. Tähtlpojat. Pieni pihasoittaja. Sen ajan muistan. Joulutonttujen laulu. Pikkupoikien marssi. Nukku-Matti. Korppi ja kyyhky.

Tarutarhassa.

Kulki pieni töllintyttö, metsätietä kulki, aarnimetsän auringolta armaat silmät sulki, näki kuinka peikot pyöri, tontut teutaroi, salon salin siimeksessä simapillit soi.

Kulki tyttö, kuuli kummat, toivo täytti rinnan, näki kaukaa kukkulalla sorjan satulinnan, portinkaaret kimmelsi ja seinät säkenöi, tyttö mesimättähältä mustan marjan söi.

Heti linna laukesi ja louhiluola vilkkui, siellä asui syöjätär, mi irvistellen ilkkui: "Kutti, kutti, tyttö tutti, tänne, tui ja tui, piparkakkupata pauhaa: piu ja pau ja pui!"

Myrkky-yrtit pyörrytti ja huumas hajuheinät, karamelliportti pyysi, huusi simaseinät, pata puhui, kauha käski luolaan luisumaan: "lihaa, lihaa, vihaan kohta parhaan paistin saan!"

Lauloi lintu luolan suulta: "väisty turman tulta, karamelliportti on vain kiero katinkulta, kun sa kosket, kaikki kulta, kaikki katoaa, etkä koskaan kotiasi enään nähdä saa!"

Kiersi keiju tähtisilmä, tanssi, tanssi tiellä: "perii hukka, poimi kukka, sull' on surma siellä, suu ei sula sokerista, syy on silmäis syy, syöjätär on pahantiedon vanha, viekas kyy!"

Lauloi lintu: "äiti itkee kaihon kyyneleitä, katsoo, kaipaa, juoksee, huutaa pitkin tarhan teitä: 'jouda, jouda, nukke hoida, juokse hoi ja hoi, muuksi luulet, kutsun kuulet, etkö tulla voi!'"

Keiju kuiskas: "täm' on kaiken turhan kiiltokuona, paras on olla onnen orpo oman äidin luona, muu maa on mustikkaa ja oma maa mansikkaa, vierahilla veräjill' ei talon tontut tanssikkaa!"

Juoksi, juoksi pieni tyttö linnun ääntä kohti, louhiluola laukesi, nyt siinä hurme hohti, taika raukes, silmä aukes, tuli tuskan tie, joka hyväntiedonpuulta viisauteen vie.

Tyttö itki itsekseen ja poimi murheen marjan, heti heltyi, hiljaa kyltyi, näki töllin harjan, näki kissan katolla, sen silmät säkenöi, ikkunat ne timantteina tuikkain tulta löi.

Tyttö juoksi, äiti kutsui, kutsui lemmen lastaan, lapsi riensi riemumielin äitiänsä vastaan, lehmä ammui, karjan kellot kaikui kylihin, käki kukkui, tyttö nukkui äidin sylihin.

Tuutulaulu.

Veiju, veiju, veikko, tuuti, tuuti lulla, poissa on nyt peikko, hyv' on suoja sulla; äiti tuutii vaan armaan ainoistaan!

Katsos kuinka yllä liitää lemmen keiju, keiju tietää kyllä, veiju, veikko, veiju, minkä mieli luo, lykkylahjat tuo.

Lippaan kansi kiiltää täynnä tummaa kultaa, miete mieltä viiltää, kulta vain on multaa, lempi kaikki on alla auringon.

Poimi tahdon rauta, hylkää hauras valta, itseäsi auta, nosta muita alta, niin sua hoivaavat, hellät haltijat!

Sinisilmät sulje, keijuin kuutamolla laululinnaan kulje, siell' on hyvä olla, huilut huminoi, sadun salit soi!

Siellä voimaa keräät, unta suureen uskoon, ja kun päivään heräät, armaan aamun ruskoon loppuu sadun tie, totuuteen sun vie.

Tunne tiesi silloin äidin turvaa vailla, unten sinisilloin käy nyt mairemailla, yli kuun ja maan unten unholaan.

Siunatkoon sua Luoja, kasvaissasi kerran, kuollen sull' on suoja, nuku huomaan Herran, kaikki kirkastuu, tuuti, lullan, luu!

Ressu ja Tessu.

On pojan nimi Ressu, on kiltti koira Tessu, kun Ressu jalkaa keinuttaa, niin Tessu häntää heiluttaa, niin Tessu ja Ressu.

Kun Ressu herää milloin, on Tessu siinä silloin, kun Ressu korvaan kuiskuttaa, se haukkuu, hyppii, huiskuttaa, niin Tessu ja Ressu.

Ne kumppanina kulkee, se Ressu syliin sulkee sen Tessun; kentät laukataan, käy leikki, leipä haukataan, niin Ressu ja Tessu.

Ja linnan lammikolla on hurjan hauska olla, on siellä kultakukkia, on suuria kuin nukkia, niin Ressu ja Tessu.

On pieni venhe siellä, ja kun ei kukaan kiellä, niin satusaareen soudetaan, sen aarrearkku noudetaan, niin Ressu ja Tessu.

Mut siell' on jättiläinen, yön yrmy satapäinen, pään Ressu miekoin puuhun lyö, se muuten suureen suuhun syö niin Ressun kuin Tessun.

Niin huitoi ilmaa Ressu, mut hiljaa istui Tessu, yks, kaks... ja tuppi tupsahti, ja Ressu veteen kupsahti. Niin Ressu ja Tessu.

Se oisi Ressun hukka, mut pintaan nousi tukka, nyt Tessu ui ja niskasta se alkoi poikaa kiskasta, niin Tessu §ja Ressu.

Niin Ressun auttoi Tessu, mut kotiin juoksi Ressu, ja kyynel kieri kiireissään, mut Tessu pyöri piireissään, niin Tessu ja Ressu.

Sai Tessu palkan työstä, nyt risti välkkyy vyöstä, niin hullusti se helistää, kun Ressu selkää nelistää, niin Ressu ja Tessu.

Hei, hei ja hippu, hoppu, on Ressun leikki loppu, hän nukkuu Tessun vierellen, myös Tessu torkkuu kierrellen, niin Tessu ja Ressu.

Enon pikku Irja.

Pikku Irja, kullan kerä, kaikkein kallis silmäterä, silkkisormi, suppusuu, pyöreä kuin pieni kuu, huppuppuu, puppuppuu!

Isän ilo, äidin Sirkku, illan torkku, aamun virkku, palleroinen, pellaispää, pyylein pohkein piipertää, hyppyphyy, häphäp, hää!

Kirkuu, kiipee yli pallin nurin niskoin mullin mallin, pihaan piippaa, kukan tuo, isän sylist' äidin luo, maikeana maidon juo.

Sitten Kiliin häntää kiskoo, santaa, soraa ilmaan viskoo, juoksee piiloon, taas ei näy, nauraa, niijaa, esiin käy, hauvauvau, häy, väy, väy!

Niin hän hummaa, niin hän hurraa, nukkunuttuun kyrrää, kurraa, päänsä huppuun hukuttaa, kelloa kun kukuttaa, päivällä jo nukuttaa.