Elias Lönnrotin matkat II: 1841-1844

Esipuhe.

KYMMENES MATKA vv. 1841-42.

Yleiskatsaus. 1. Päiväkirjasta 12.III.41. 2. Päiväkirjasta 15.III.41. 3. Päiväkirjasta 19.III.41. 4. Arkiaterinrouva Törngrenille 20.III.41. 5. Tohtori Rabbelle 20.III.41. 6. Akademikko Sjögrenille 21.III.41. 7. Päiväkirjasta 22.III.41. 8. Päiväkirjasta 24.III.41. 9. Päiväkirjasta 26.III.41. 10. Päiväkirjasta 27.III.41. 11. Päiväkirjasta 30.III.41. 12. Tohtori Rabbelle 30? 31.III.41. 13. Päiväkirjasta 1.IV.41. 14. Päiväkirjasta 3.IV.41. 15. Tohtori Rabbelle 3.IV.41. 16. Päiväkirjasta 4-5.IV.41. 17. Kirje tohtori Lönnrotilta 8.IV.41. 18. Päiväkirjasta 9.IV.41. 19. Päiväkirjasta 11.IV.41. 20. Päiväkirjasta 17.IV.41. 21. Tohtori Rabbelle 30.VII.41. 22. Tohtori Rabbelle 19.VIII.41. 23. Tohtori Rabbelle 31.VIII.41. 24. Kyrön-matka. 25. Tohtori Rabbelle 31.X.41. 26. Päiväkirjasta 4.XI.41. 27. Arkiaterinrouva Törngrenille 11.XI.41. 28. Tohtori Rabbelle 12.XI.41. 29. Päiväkirjasta 17.XI.41. 30. Päiväkirjasta 24.XI.41. 31. Päiväkirjasta 7.XII.41. 32. Päiväkirjasta 17.XII.41. 33. Päiväkirjasta 23.XII.41. 34. Päiväkirjasta 26.XII.41. 35. Päiväkirjasta 31.XII.41. 36. Päiväkirjasta 13.I.42. 37. Päiväkirjasta 28.I.42. 38. Ote T:ri Lönnrotin kirjeestä 3-5.II.42. 39. Tohtori Rabbelle 5.II.42. 40. Päiväkirjasta 28.III.42. 41. Päiväkirjasta 2-.IV.42. 42. Akademikko Sjögrenille 23.III.42 (v.l.) = 4.IV.42 (u.l.). 43. Päiväkirjasta 5.IV.42. 44. Tohtori Rabbelle 2.V.42 (v.l.) = 14.V.42 (u.l.). 45. Kuolasta Kemiin 4.V.42. 45. Päiväkirjasta 4.V.42. 46. Akademikko Sjögrenille 2.VI.42. 47. Tohtori Rabbelle 24.VI.42. 48. Ylioppilas Adolf Törngrenille 26.VI.42. 49. Arkiaterinrouva Törngrenille 26.VI.42. 50. Maisteri Ståhlbergille 28.VI.42. 51. Tohtoreille Aspille ja Borgille 26? 28.VI.42. 52. Tohtori Rabbelle 1.VII.42. 53. Valtioneuvos Rafnille (konsepti) 1.VII.42. 54. Pastori Stockflethille 4.VII.42. 55. Tohtori Rabbelle (konsepti) 4? 5.VII.42. 56. Tohtori Rabbelle 11.VII.42. 57. Tohtori Rabbelle 15.VII.42. 58. Tohtori Rabbelle 23.VII.42. 59. Tohtori Rabbelle 3.VIII.42. 60. Tohtori Rabbelle 4.VIII.42. 61. Arkiaterinrouva Törngrenille 18-19.VIII.42. 62. Matkakertomus. 63. Akademikko Sjögrenille syysk. lop. 42. 64. Tohtori Rabbelle 8.X.42. 65. Tohtori Rabbelle alussa lokak. 42.

YHDESTOISTA MATKA v. 1844.

1. Tohtori Rabbelle 21.VII.44 (v.l.) = 2.VIII.44 (u.l.). 2. Lehtori Zittingille 13.VIII.44. 3. Tohtori Rabbelle 16.VIII.44. 4. Lehtori Ståhlbergille 24.VIII.44. 5. Tohtori Rabbelle 27.VIII.44. 6. Tohtori Rabbelle 14 & 18.X.44. 7. Rehtori Snellmanille (osittain konseptia) lop. lokak. 44. 8. Lehtori Zittingille alussa marrask. 44. 9. Tohtori Rabbelle 12.XI.44. 10. Rehtori Snellmanille 29.XI.44. 11. Tohtori Rabbelle 3.XII.44. 12. Pastori Sirénille 6.XII.44. 13. Pastori Sirénille 6.XII.44 (v.l.). 14. Tohtori Rabbelle 18.XII.44. 15. Nimineuvos von der Hagenille lop. helmik. 45.

Esipuhe.

Tämä nyt ilmestyvä "Lönnrotin matkojen" II:nen osa liittyy suoranaisena jatkona I:seen, mutta toiselta puolen eroavat vuosien 1841-1844 matkat niin paljon aikaisemmista, että näiden matkakertomusten julkaiseminen eri osana näytti sopivalta. Toimitustyö on ollut samoissa käsissä kuin edellisen osankin ja suoritettu samalla tavalla. Kuitenkin venäjänkielisten sanain kirjoittamisessa on tässä osassa osaksi poikettu edellisessä noudatetusta menettelytavasta. Kun niitä kymmenennen matkan kirjeissä esiintyy verraten tiheässä, etenkin yleis- ja erisnimiä, on ne yhdenmukaisuuden saavuttamiseksi kirjoitettu nykyaikuisemmin, niin että Lönnrotin osaksi vaihtelevasta kirjoitustavasta huolimatta suhuäänteet on merkitty z:llä, zh:lla, sh:lla, tsh:lla, shtsh:llä ja venäjän y y:llä. Sen joka haluaa ottaa selkoa Lönnrotin transskriptionista, on siis turvautuminen käsikirjoituksiin.

Mitä teokseen liittyviin karttoihin ja henkilöluetteloon tulee, on vähäsen poikettu alkuperäisestä suunnitelmasta. Suomen kartan asemasta on käytännöllisistä syistä pidetty parempana Pohjoissuomea ja Lappia esittävä kartta, ja henkilöluetteloon on otettu kaikkien, eikä vaan tärkeimpien, matkakertomuksissa esiintyvien henkilöiden nimet. Lyhyitä elämäkerrallisia tietoja on annettu Lönnrotin läheisistä ystävistä ja muutamista huomattavista henkilöistä sekä suomalaiselle lukijalle oudommista ulkomaalaisista. Kartat on toimittanut ylioppilas J.O. Granö, luettelon allekirjoittanut. [Henkilöluettelo ja kartta jätetty pois tästä e-kirjasta.]

Helsingissä syyskuulla 1902.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sihteeri.

KYMMENES MATKA vv. 1841-1842.

[Saatuansa julkaistuksi tärkeimmän osan runosaaliistansa, eepilliset ja lyyrilliset runot, kääntyi Lönnrotin huomio yhä enemmän kielentutkimukseen. Tammikuussa 1841 hän yhdessä norjalaisen kielentutkijan, pastori Nils Stockflethin kanssa läksi pitkälle kielitieteelliselle tutkimusmatkalle aikoen Aunuksen kantta matkustaa Venäjän- ja Norjan-Lappiin, vieläpä mahdollisesti samojeedienkin luo. Yhdessä Stockflethin kanssa matkusti L. Ilomantsiin, josta yksin jatkoi matkaa Salmin ja Veskelyksen kautta Petroskoihin. Mutta kun L. ei ollut rajalla saanut asianomaista tarkastustodistusta passiinsa, keskeytyi matka täällä. L. palasi takaisin kotimaahan, oleskeli kesällä m.m. Laukossa ja läksi vasta syksyllä, tällä kertaa M.A. Castrénin seurassa, Suomen-Lappiin. Castréniin yhtyi L. Kemissä, josta tutkijat yhdessä matkustivat Inariin, käväisivät Stockflethia tapaamassa Karasjoella (Norjan-Lapissa) sekä tekivät sen jälkeen talvella 1842 pitkän ja vaivalloisen matkan Paatsjoen, Kuolan, Kannanlahden, Koudan, Kieretin, Kemin ja Solovetskoin kautta Arkangeliin, jonne saapuivat toukokuun lopussa. Huomattuansa samojeedinkielen tutkimuksen itsellensä hyödyttömäksi L. luopui Arkangelissa tämän kielen tutkimusyrityksestä, erosi Castrénista ja kääntyi heinäkuussa kotimatkalle kulkien osaksi vesitse osaksi maitse Onegan, Kargopolin ja Vyitegran kautta Lotinapeltoon. Lotinapellosta käsin teki L. vielä muutamia viikkoja kestävän tutkimusmatkan vepsäläisten luo Ojattivirran latvoille. Kotiin hän saapui lokakuussa.]

1.

[Päiväkirjasta.]

Säämäjärvi, 12 p:nä maaliskuuta 1841.

Tulin erääseen pappilaan. Minut vastaanotettiin kaikella sillä teeskentelemättömällä hyväntahtoisuudella ja vieraanvaraisuudella, mitä köyhät ihmiset voivat osottaa. Kahvia keitettiin ja pyytämällä pyydettiin juomaan kolmas kuppi. Valitettiin, ettei juuri silloin sattunut olemaan talossa teetä. Jos ei muuta puutu, niin siitä pulasta pian on päästy, minä ajattelin, ja hain laukustani esille tötterön, jonka onneksi olin säilyttänyt, vaikka viimeinen suomalainen kyytimies ei ollut tahtonut kyyditä minua rajatullin ohi ilman että olin tyhjentänyt vaelluskumppani-pahasestani, s.o. laukustani, kaikki takavarikonalaiset tavarat. Pullo kerrattua viinaa, jonka Ilomantsin pappilan vieraanvarainen väki oli minulle evääksi antanut, jätettiin täten melkein täysinäisenä rajan toiselle puolelle, mutta teetä ja sokeria minun oli sääli. Jos tulliherra tahtoo ne ottaa, niin ottakoon, ajattelin. Mutta kyytimies tuumi: "Viis teidän teestänne ja sokeristanne, mutta jos minut saadaan kiinni kyyditsemästä teitä kiellettyine tavaroinenne, niin otetaan minulta hevonenkin." Sitten hän kertoi tarinan miehestä, joka joutui kiinni yrittäessään salaa tuoda rajan yli vähän kahvia. Sekä kahvi että reki ja hevonen oli otettu takavarikkoon, ja samoin olisi käynyt omistajankin, ellei hänellä olisi ollut niin notkeat ja lujat jalat, että vahvasta lumesta huolimatta, joka esti häntä ajamasta takaa, pääsi pakoon metsään. Erään toisen hevonen oli otettu siitä, että miehen taskusta oli löydetty pullo viinaa. Tämä kaikki ei kuitenkaan minua pelästyttänyt, tahdoin pitää teeni ja kahvini, ja sen sainkin viimein tehdä sillä ehdolla, että maksaisin miehen hevosen, jos se niiden takia otettaisiin takavarikkoon. Ja tultuamme tulliasemalle, tulliherra osotti laukulleni sellaista ylenkatsetta, ettei edes suonut sille katsettakaan. Täten minulla oli tallella tee-tötteröni, jonka nyt annoin papin rouvalle auttaakseni häntä pulastaan. Heti "samovari" oli toimessa ja tee valmis, jota sitten juotiin runsaat määrät. Samovari, teekeittiö on venäläinen sana ja merkitsee: itsekiehuttaja. Oli kaksi tällaista abderalaista kaivoa talossa. Ettei niiden itsekiehuttavaa ominaisuutta kuitenkaan tule ottaa niin aivan vakavalta kannalta, sen huomaa edellämainitusta. Ennenkuin minulta oli saatu teetä, ne itse eivät kyenneet sitä keittämään. -- Seuraavana päivänä juotiin aamupäivällä sekä teetä että kahvia, mutta kun pappi illalla kysyi vaimoltaan, miksi hän ei jo tuonut pöytään teetä, vastattiin tähän: sahara net [ei ole sokeria], jolloin sananlasku: "viittä vaivanen vajalla, ei yhtä sianlihoa", juolahti mieleeni. Tällöin aikaisemmin kuolemaan tuomittu sokerivarastonikin tuli hyvään tarpeeseen.

Se, joka ei omin silmin ole nähnyt sitä sokkelomaista rakennustapaa, jota rahvas Venäjän-Karjalassa ja Aunuksen kuvernementissa käyttää, ei mistään selityksestä voi saada siitä selvää käsitystä. Varakkaanpuoleiset perheet asuvat kaksikerroksisissa taloissa, joiden kummassakin kerroksessa on 2-3 asuinhuonetta. Kummallakin on porstua (sintso), mistä portaat johtavat ylös ja alas. Sitäpaitsi on erityiset varastohuoneet, 2-3 luvultaan, ja niihin mennään mainituista sintsoista. Toiset alemmasta sintsosta alaspäin johtavat portaat vievät pihalle, toiset navettaan ja talliin. Ylemmästä sintsosta johtavat yhdet portaat alasintsoon, toiset talliin ja navettaan ja vielä kolmannet ullakolle. Paitsi aittoihin viepi jommastakummasta ovi vajaankin (sarajaan). Jos nyt siis asuu yläkerrassa ja pimeässä lähtee tuolle vaaralliselle retkelle alas, niin täytyy joko monivuotisen, paikalla asumisen kautta saavutetun kokemuksen nojalla olla hyvin tottunut paikkoihin tai myöskin auttamattomasti joutua eksyksiin. Minulle sattui kerran että ainakin neljännestunnin ajan harhailin eksyksissä suojasta suojaan. Viimein katsoin olevani hukassa ja aioin juuri paneutua pitkäkseni eräässä huoneessa olevalle kovanpuoleiselle esineelle, jos mahdollista nukkuakseni ja täten odottaakseni seuraavan päivän valkenemista; harmissani en tahtonut huutaa apua. Silloin tuli muuan naiseläjä palava päre kädessä ja pelasti minut kurjasta tilastani. Olin silloin navetassa, allani oven suussa oleva vanha heinähäkin puolisko.

2.

[Päiväkirjasta.]

Petroskoi, 15 p:nä maaliskuuta 1841.

Aunukselaiset, jotka puhuvat suomea, sanovat puhuvansa Lyvvin kieltä. Tämän sanan johto lienee etsittävissä venäläisestä sanasta ljudi [luetaan ljuudi, merkitsee ihmiset, väki], varsinkin kun itse kansan nimenä tämän ohella on lyydiköt. Tähän kieleen on paljo sekoittunut venäläisiä sanoja, sekä tarpeellisia että tarpeettomia. Sanojen muoto eroaa sitäpaitsi hieman suomalaisesta. Muodot kävyn, kävyä vastaavat [suomen] muotoja käyn, käyä, elatiivin pääte -s vastaa suomalaista päätettä -sta; paremban, suurembamks; andan ja annan; yhtelle; tuoda; nähdä; netsi -in tämä; _äiänkö netsis_(tä) _heposes_(ta,) (tästä hep.) andoit? -- hätken (hätki) = viikon (kauan); oletko k. linnasch?; -- hura = vasen; hura käsi: -- parsi = hirsi, tukki; -- nygö = nyt; -- järelle, järille = jälelle; pohatembat = pohatammat; -- siiritse = sivutse; -- kaaritsee, kaarita = haiskahtaa; mutakat = vorot, rosvot: -- pertsukka = sormikas; -- arta, ardan -- ulku; -- meresi = rysä; liippi = huovi; -- elgentää, ellentää = ymmärtää; -- kudama = mikä, joka; kudamas tulet: -- rääpyskä, rääpöi = muikku; -- ääreh = pois; meni ääreh; -- työlöitä, suoloita, maaloita = töitä j.n.e.; -- päiväläinen = kasakka; -- kivilöinen = kivonen, kivyt; -- jupka = hame; -- kaluin = kaivin; -- nenka = muka (aivan, vastauksissa), syntynyt sanoista niin ikään; -- nenkoinen, nenkoma = semmoinen: -- myö, työ, hyö -- hyö kävväh; -- andasin; -- topia[-, nominatiivi] topiu pitkä. -- Paikan ranta = huivin reuna.