Mies katseli ympärilleen, mistä sellainen pieni, piipittävä ääni kuului, mutta ei nähnyt mitään. Varsa vain tulla laukkasi yksinään halmetta kohden.
Varsahan siellä tulee halmetta kohden, sanoi mies, mutta mistä se ääni alkunsa saa.
Kun varsa tuli aivan lähelle, puikahti peukalopoika korvan takaa esiin ja sanoi:
-- Tässä minä olen isä, toin sinulle äidin paistamia piirakoita.
Mies otti pojan kämmenelleen, ja silloin alkoi tämä haastella miehen kanssa ja kertoa, että hän oli hänen poikansa, joka oli muodostunut miehen uunin päälle heittämästä peukalosta.
Miehen syödessä piiraita meni poika kyntämään.
Sattuipa pappi kulkemaan halmeen ohitse. Hän löi kätensä hämmästyksestä yhteen ja huusi:
-- Jopa nyt on ihme ja kumma! Tuolla aura aivan yksinään kulkee ja kyntää.
-- Ei se yksinään kulje, sanoi mies. Minun poikani siellä on hevosta ohjaamassa.
Kun hevonen veti auran saran päähän, näki pappi pojan. Papin alkoi kovasti tehdä mieli sitä ja hän sanoi miehelle:
-- Myy minulle tuo poikasi.
Mies raapi hetkisen korvallistaan ja sanoi sitten.
-- Myynhän minä, jos vain kaupoista sovitaan.
-- Paljonko sinä tahdot? kysyi pappi.
-- Enhän minä paljoa tahdo, vastasi mies, mutta en minä ihmistä huokeammasta myy kuin sadasta hopearahasta.
Niin kovasti teki papin mieli peukalopoikaa, että hän maksoi tuon summan ja pisti pojan taskuunsa.
Mutta peukalopoika ei tyytynytkään olemaan siellä, vaan puikahti maahan ja juoksi kotiaan.
Kun pappi tuli kotiaan, sanoi hän vaimolleen:
-- Tulehan tänne, muijaseni, niin minä näytän, millaisen pojan minä olen saanut.
Pappi alkoi etsiä taskustaan, mutta ei löytänyt, hän käänsi lopulta taskunsa nurin, mutta ei sittenkään löytänyt.
-- En minä maksutta anna. Nyt on poika minun taas, koska ette osannut sitä pitää hallussanne. Enkä minä sitä poikaa enää myykään.
-- Miksi et? kysyi pappi.
-- Se poika on viisaampi kuin arvaakaan.
-- En minä usko noin pienessä miehessä liikoja viisauksia piilevän, vastasi siihen pappi. Sitten vasta minä sen viisaaksi uskon, jos se voi minun vaimoltani sormuksen varastaa.
Pappi vei pojan kotiaan. Sinne tultuaan hän kertoi vaimolleen sopimuksestaan miehen kanssa ja varoitti kovasti vaimoansa varomaan sormustaan.
Tuli yö. Silloin peukalopoika hiipi papin vaimon vuoteeseen, kiskoi sormuksen ja toi sen isälleen.
Aamulla, kun pappi huomasi sormuksen kadonneen vaimonsa sormesta, tuli hän miehen luo ja sanoi:
-- Tännekö sinun poikasi on minun vaimoni sormuksen tuonut?
-- Täällähän tuo on, vastasi mies. Ja hyvässä tallessa onkin.
Pappi pyyteli sormusta takaisin ja niitä entisiä rahojaan, mutta mies ei antanut. Ja niin he löivät vetoa uudelleen siitä, että jos poika voi viedä papin navetasta parhaimman lehmän, niin saa mies pitää sen ja kaiken, mitä hän tähän asti on saanut ja lisäksi sata hopearahaa. Ellei poika voi sitä täyttää, täytyy miehen antaa kaikki rahat ja tavarat takaisin. Mies löi vetoa papin kanssa. Papin palattua kotiinsa sulki hän illalla tarkoin kaikki navettansa ovet ja ikkunat.
Mutta peukalopoika pujahti sinne eräästä hiirien tekemästä raosta ja alkoi huutaa:
-- Ottakaa kiinni, ottakaa kiinni, härkä pääsi pakoon.
Kuultuaan tämän, huusi pappi heti renkinsä ja piikansa koolle. Nämät menivät navettaan, avasivat ovet ja etsivät härkää.
Sillä välin ajoi peukalopoika lihavimman lehmän pois navetasta ja vei sen kotiaan.
Kun piiat palasivat navetasta, kysyi pappi:
-- Saitteko härän kiinni?
-- Mitä kiinniottamista siinä oli, vastasivat piiat, eihän se poissa ollutkaan, siellä oli navetassa. Mitä lienee joku ilkeyksissään valehdellut.
Mutta kun aamulla mentiin katsomaan navettaan, olikin lihavin lehmä kateissa.
-- Saat pitää kaikki, jos poikasi voi tuvastani varastaa jauhinkivet ja saat vielä sata rahaa lisäksi. Ellei hän siihen pysty, saat maksaa minulle takaisin kaiken sen, minkä olet minulta saanut.
Mies suostui tähän.
The book keeps going
Keep reading, and see it illustrated
Reading is free forever. Sign up and watch scenes appear while you read.
Scenes Storieta drew for other classics.