Pääskysen liverryksiä lapsille

Tekijältä. Matka. Lasisilmät. Elli. Vuohi. Tyttö ja lintu. Pieni koulutyttö. Pikku Pekka. Niilo isän polvella. Kylpy. Lasten leikki. Pienet teaterinharrastajat. Pikku Marian jäähyväiset suvelle. Pienokaiset. Hanna. Äiti lapsineen. Lähteen lirinä. Eeva ja Matti. Kotiinpäin. Suomen kaarti. Lillin terveiset pääskyselle. Pienokaisen tulo. Pienokaisen syntymäpäivä. Kissa kokkina. Tytön kiehkura. Puu ja vesat. Lampi ja koski. Lapsi ja äiti. Aamuhuokaus. Koto. Väinämöisen soitto. Schweiz. Kevään voitto. Lähde ja virta. Haudan partaalla. Tähdet. Äiti. Hämärä. Jalovalko. Ehtoo-virsi. Tytön rukous. Emman tähti. Tanssikarhu. Haltijain laulu vetten päällä. Postiljooni. Syys-ilta. Joulusatu nälkävuotena. Köyhä kalastajan poika. Antti ja hänen Ystävänsä. Väinämöinen. Kana, joka hautoi ankanpoka. Tyhmä Jens Kristian. Neiti Heinäsirkka ja Rouva Sirkka.

Tekijältä.

Tämä kirja, jonka sisältö ennen on ollut luettavana "Pääskynen" nimisessä lastensanomalehdessä, pyytää täten päästä pienten lukijoittensa suosioon. Kaikki muu on allekirjoittaneen kädestä lähtenyt, paitsi "Joulusatu nälkävuotena", "Köyhä kalastajanpoika" ja "Antti ja hänen ystävänsä", jotka ovat Emma Krohn vainajan kirjoittamat.

Minna Krohn.

Matka.

Minne aikoo pikku mies? Lasten-tarhaan kukaties? -- Ei, vaan ulos maailmaan Ympärilleen katsomaan.

Hän on pannut isänsä Juhlahatun päähänsä, Kädessä on sauvakin, Isän keppi parahin.

Astuskelee vähäisen, Tulee aita etehen, Ja sen taakse metsää vaan, Kuka sinne tahtoiskaan!

Jopa äiti huolissaan Ruvennut on huutamaan! "Pekka, Pekka, lapseni, Missäs olet, armaani?"

"Tässä olen äitini, Älä toru Pekkaasi! Pekka meni vähän vaan Ympärilleen katsomaan."

Vieden Pekkaa kotihin Äiti puhkee sanoihin: "Koti lasten maailma on, Onpa maailma verraton."

Lasisilmät.

Pohjanmaalla kaukaisella Asui vanha eukkonen Tilallansa rauhaisella Kanssa pienen tyttösen.

Stiina oli tytön nimi, Viisi kesää nähnyt vaan, Vielä peukaloaan imi Eikä surrut tapojaan.

Töistä mailman ikävintä Oli Stiinall' aapinen; Lukuhetket ankarinta Nuhdetta toi mummosen.

Lelut, kanat, kukot, muuta Oli mieless' ainiaan, Mutta kirjan oppii uutta Stiina yhä kammoi vaan.

Kerran mummon vieraisilla Ollessa vaan hetkisen, Istuu Stiina kotosella Mummon "lasit" koittaen.

Aapiskirja kädessänsä Lukea hän koettaa; Kova onni! -- hädässänsä Stiina "silmät" pudottaa.

"Rikki! voi, se oli pahaa -- Mitä mummo sanoopi? -- Eikä ole mulla rahaa -- Varmaan hän nyt toruvi".

Pieni sydän suruissansa Oli vallan katketa; Kyyneleitä murheissansa Silmät vuosi tulvana.

Mummo tuli surumielin, Tapaturman havaitsee, Vaan ei sentään sanoin, kielin Käpyänsä toruile.

Vaan hän otti lempeästi Syliin oman kultansa, Itkein puhui suloisesti, Lohduttaen armasta.

Vaan ei enää Raamattua Mummo voinut lukea, Senpä Stiina huomattua Tuntee syvää surua.

Stiina alkoi mietiskellä, Pientä päätään vaivata, Eikö hän vois huojennella Rakkaan mummon huolia.

Työhön ryhtyi hartahasti, Koko syksyn tutkien; Joulu tuli, sujuvasti Luki Stiina mummollen.

Nyt ei mummo "lasiansa" Enää yhtään tarvinnut, Hänen lasisilmiksensä Oli Stiina muuttunut.

Elli.

"Tule nyt tänne, Ellini kulta, Vaattehet tahdon riisua sulta, Arkia varten on puku tuo! Kasvosi pesen, silitän tukkas, Vedän sun jalkaas koreimmat sukkas; Myös punaiset kengät sä vielä saat. Hamehes uusi aivan on sorja! -- Kas miten tyttöni onkin korja! Annappas suuta nyt mammallesi" -- Äitinsä tahdon Elli nyt täyttää. Ja sitten maassa, kuin kuva näyttää, Istuu hän iloisna mielessään. Eipä nyt muista Eilinen muuta, Vaan punakenkää likelle suuta Armahtamatta jo nostetaan.

Vuohi.

Ällistellen vuohinen Katsoo eteens' kotvasen: Kuttu parka! kyllä nyt Lienet varmaan eksynyt? Mietti vuohi.

Mutta tuossa seura lie, Joka perille mun vie: Kaksi tyttöhattaraa Vastaan tulla sipsuttaa, Mietti vuohi.

Tytöt astui, lepäsi, Samaten myös vuohiki, Mutta onpa hauska tää, Ehkä puhun heille: "mää". Sanoi vuohi.

"Tule, tule, partamies! Vuohilaumalle kenties Voimme sua johdattaa, Yksin tänn' et jäädä saa", Sanoi tytöt.

Ja he vuohen mukanaan Veivät umpimähkään vaan. Ikäväks tää seura käy, Kun ei omaisia näy, Mietti vuohi.

Jopa tuolla määkittiin, Nyt jo vastaan riennettiin: Onhan tuo se veli mun, Annan sulle suutelun, Mietti vuohi.

Riemu nousi mahtava Pian koko laumassa; Kadonnut taas löytty on. Onpa syytä ilohon, Mietti kaikki.

Tyttö ja lintu.