Jännittävä talvi: Kertomus

I. Pojat saapuvat. II. Eno on sairas. III. Urheilua. IV. Uusia tuttavia. V. Seikkailua. VI. Salapoliisina. VII. Yöllinen retki. VIII. Pelastus. IX. Onnellinen päivä.

I.

POJAT SAAPUVAT.

Tohtori Elis Someri istui kirjastontapaisessa huoneessa ja luki vastatullutta kirjettä.

Päästyään viimeisen sivun loppuun hän soitti sähkökelloa. Ovi avautui ja siististi puettu vanhanpuoleinen palvelijatar tuli sisään.

-- Muistaako Minna minun sisartani Veraa? kysyi tohtori.

-- Miks'en minä muistaisi varsin hyvin rouva Linjaa, vaikk'ei hän juuri ole käynyt täällä. Leskenä ollessaan hän onkin enimmäkseen oleskellut ulkomailla. Poika parat ovat asuneet vierasten luona kaiket talvet, vastasi puhuteltu.

-- Veran keuhkot eivät sietäneet Suomen ilmastoa. Viime jouluna sain tiedon, että hän oli kuollut Mentonessa.

-- Varjelkoon! Eihän tohtori ole käynyt surussakaan?

-- Tosiaankin. Sitä en tullut ajatelleeksi.

-- Kuka on huolehtinut pojista siitä saakka?

-- Kevätlukukauden he kävivät koulua Tampereella, niinkuin ennenkin. Kesän he ovat olleet partioleirillä. Mutta nyt sain kirjeen Veran asianajajalta, joka ilmoittaa, että minut on nimitetty poikien holhoojaksi.

-- No en ole kuullut ihmeellisempää!

-- Heidät siirretään Helsingin lyseoon vastaaville luokille ja äidin toivomuksesta he saavat kodin minun luonani. Minusta tulee heille isän sijainen.

Minna hillitsi sopimattoman hymyilyn ja kysyi:

-- Kuka sitten korvaa heille äidin hellyyden?

-- Toivon, että Minna näyttää heille naisellista osanottoa, ja minä ai'on kohdella heitä ystävällisesti ja hienotunteisesti. -- He tulevat ensi viikolla, jolloin koulut alkavat. Minna on hyvä ja ostaa pari sänkyä ja järjestää heille oman huoneen jonnekin tänne.

-- Uhrataanko tohtorin luku-, makuu- vai ruokahuone?

-- Ruokahuone sopii, etenkin, koska käytävä erottaa sen muista huoneista. Minna saa tarjota ruoan tarjottimella kullekin. Silloin voimme tehdä työtä tarvitsematta nousta kirjoituspöydän äärestä monta kertaa päivässä.

-- Tähän taloon näkyy tulevan oikea maanjäristys. Toistakymmentä vuotta on täällä ollut kaikki samalla paikalla. Mutta ateriat ovat syötävät ison pöydän ääressä, mahtuuhan tänne silti sängyt.

-- Minna järjestää niin, että saan tehdä työtä rauhassa ja että pojat viihtyvät ilman suuria mullistuksia. Minä maksan lisämenot.

-- Eikö joku toinen sukulainen sopisi paremmin hoivaamaan poikia? Minä en ole koskaan hoitanut muita kuin vanhojapoikia.

-- Heillä ei ole yhtään muita sukulaisia. Sitäpaitsi teen tämän mielelläni rakkaan sisareni pojille.

-- Pojat särkevät porsliinit, repivät vaatteisiin kolmikulmaisia reikiä, säikyttävät hevosia, karkaavat merille ja sytyttävät tulipaloja varastoihin polttaessaan salaa tupakkaa.

-- He ovat turvattomia orpoja, sanoi tohtori.

Minnan luonto puhui poikien puolesta, mutta järki varoitti antautumasta uhkarohkeaan yritykseen.

-- Talvella he putoavat heikon jään aikana virtaan, kesällä he kuljettavat sisiliskoja ja matelevaisia pulloissa kylpyammeeseen ja syksyllä saa kuivata likomärkiä saappaita pitkin keittiötä.

-- Minna on luultavasti oikeassa. Taitaa olla viisainta jättää heidät entiseen asuntoonsa Tampereelle.

-- Kuinka vanhoja he ovat?

-- Asianajaja kirjoittaa, että Esko on 13 ja Simo 12 vuotta vanha. Nuorina he jäivät orvoiksi.

-- Kyllä vain he ovat otettavat tänne. Tohtorilla ja minulla ei muutoin olisi tunnonrauhaa ikimaailmassa, sanoi Minna päättäväisesti.

-- Mutta jos he talvella putoavat heikkoon -- --

-- Täytyy varoittaa ja uhata. Eiköhän noista selviä. Onhan ihmisillä ollut poikia monta tuhatta vuotta ja useimmat vanhemmat ovat säilyttäneet järkensä.

-- Minä olen iloinen, että Minna ymmärtää meidän velvollisuutemme. Jota minä sitäpaitsi otaksuinkin. Nyt jätän asian Minnan haltuun. Kun pojat saapuvat, tulkoot luokseni tervehtimään ja sopimaan yhteisestä menettelytavasta.

-- Eikö tohtori mene asemalle heitä vastaanottamaan?

-- Minä en siedä ihmisvilinää, risteileviä ratoja, kiirettä, eri suunnille kulkevia junia ja työntökärryjä. Ajakoot tänne osoitteen mukaan, tai Minna saa palkata puumiehen menemään heitä vastaan, -- ja tohtori kääntyi papereihinsa päin.

Minna poistui mielenliikutuksen vallassa.

Hän ajatteli tulevaa suurta häiriötä ja mullistusta hiljaisessa kodissa. Tohtori Someri oli dosenttina yliopistossa. Hän oli omistanut kaiken aikansa tieteelle. Vaikka hän oli asunut ylioppilasvuosilta saakka Helsingissä, ei hän tuntenut kaupungista juuri enempää kuin tiet yliopistoon, kirjastoihin ja tieteellisiin kokoelmiin. Kirjat olivat hänen ainoat ystävänsä, mustepullo ja kynä hänen lähin seurapiirinsä. Elämän hyörinästä hän ei tietänyt muuta, kuin mikä kohtasi hänen hajamielistä katsettaan kaduilla. Joku harva tiedemies kävi hänen luonaan. Minna hoiti ominpäin talouden, vaatteet, vuokran, puut ja verojen maksut.

Nyt tulisi kaksi nuorta olentoa vilkastuttamaan ja luultavasti häiritsemään talon ankarasti säännösteltyä elämää.

Minna oli luonteeltaan tarmokas nainen. Hän alkoi heti valmistella poikien vastaanottoa.